*

Henri Mikkonen Pienen miehen asialla

Viisumivapaus venäläisille ja rahat suomalaisille

  • Viisumivapaus venäläisille ja rahat suomalaisille

Venäläiset matkailijat tuovat Suomeen yli miljardi euroa vuodessa (HS 22.6.12). Miksi me tyydymme tähän? Kuinka paljon venäläiset toisivat, jos vain saisivat mahdollisuuden? Meillä on kultakaivos itärajan takana, mutta me emme päästä malmia Suomeen.

 

Montako miljardia Suomeen jäisi, jos viisumipakkoa ei olisi? Moni meistä matkailee säännöllisesti Virossa, koska se on niin helppoa: laivalippu ja menoksi. Matkaan lähdetään hetken mielijohteestakin. Käsi sydämelle: kuinka moni lähtisi, jos matkaa varten pitäisi anoa viisumit päiväkausia etukäteen jokaiselle matkakumppanille erikseen. Ei ole huono arvaus, jos sanon että neljä reissua viidestä jäisi tekemättä ja niin jäisi kaikki ostoksetkin.

 

Onpa suoranaista idiotismia näinä aikoina, että useampi miljardi euroa koputtaa ovella, mutta me emme vaivaudu avaamaan.

 

Rahaa tässä palaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Rikolliset osaavat tulla Suomeen oli viisumi tai ei. Minä avaisin portit rahalle. Raha ei haise.

Käyttäjän henrimikkonen kuva
Henri Mikkonen

Tämä rikollispeikkohan tässä painaa vaakakupissa, mutta niin kuin sanoit ei sille ole katetta. Pietarissa viisumeja myönnetään kuin tehtaassa (käykää vaikka katsomassa). Kyllä rikolliset sen saavat. Varmaan jonkinlaista pikkurikollisuuden kasvua viisumivapaudesta seuraisi, mutta kun vastineeksi tulee miljardikaupalla kahisevaa niin aika pieni haitta se on.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Suomesta tuskin varastetaan autoja Venäjälle.

kati sinenmaa

Ei ole hyvä piilottaa kansantalouden ongelmia turistien kenkien alle

Olli Polli

Kenties näiden turistien hollannikkaissa on käytetty heinien sijaan seteleitä ja pyyhkivät kenkänsä ennen kuin tallaavat päällemme.

Näillä "sukilla" saataisiin kenties tukittua joku ongelmareikä vuotavasta valtiolaivasta nimeltä Suomi ?

Kannatan viisumivapautta Suomen ja Venäjän välille.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Minusta asian voisi laskea täysin toisin. Kuinka paljon Karjalan ja Petsamon PALAUTTAMINEN toisi rahaa Suomelle ja samalla Venäjälle? Silloin miljardi on pikkuraha.

Joten puhutaan ensin asioitten korjaamisesta ja suuren "kuvan" parantamisesta, mennään sitten pienempiin asioihin.

Ja mikä estää palautusasian? Vain ihmiset, vain kataiset ja urpilaiset ja putinit. Kukaan ihminen ei ole korvaamaton, eikä kukaan ole ikuinen.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Nuo voisi toteuttaa yhdessä -- hyvän tahdon eleenä + hintana viisumivapaudesta olisi Karjalan palauttaminen. Kuulostaisi oikeudenmukaiselta.

Urpilaiselle ja Kataiselle tästä idea neuvotteluihin.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Ilkka Huotari 7.1.2013 17:46. Se on oikein hyvä ajatus. Kun Venäjä palauttaa Karjalan ja Petsamon, se kertoo, että maassa jokin on muuttunut. Ja muutos täytyy olla positiiviseen suuntaan kansainvälisesti katsoen. Viisumivapaus olisi ilmeinen seuraus palautuksesta.

katri kulmala

Et ole tosissas. "Kuinka paljon Karjalan ja Petsamon PALAUTTAMINEN toisi rahaa Suomelle ja samalla Venäjälle? Silloin miljardi on pikkuraha." Ja kuinka paljon siihen palaisi verorahaa? ja mitä Venäläiset, jotka siellä ny asuvat tekisivät? Järki hoi!

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#7
Odotatko siltä kaksikolta muita päätöksiä kuin lainanottoa ja verojen kiristämistä.

Karjan palautus oli Koiviston käsissä ja hän kieltäytyi. Kannattaa tehdä mieluummin kauppaa ja sitten hoidella politiikka edikseen.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Jaa-a, jätän tarkemmat spekuloinnit muille, mutta kyllähän politiikka ja kauppa voidaan hyvin sotkea keskenään, eikös USA:kin tee sitä jatkuvasti? Valvoo omia etujaan tarkkaan.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Ilkka Huotari 7.1.2013 18:13. Politiikkaa ja kauppaa kyllä sotkenaan paljon keskenään. Mutta poliittinen liturgia ei silti korvaa aitoa luottamusta koskaan.

USA:n roolin ymmärrän siten, että se oli kylmän sodan jälkeen ainoa, unipolarinen napa maailmassa ja pystyi sen vuoksi tekemään haluamansa. Ei pysty enää.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari Vastaus kommenttiin #12

"Mutta poliittinen liturgia ei silti korvaa aitoa luottamusta koskaan."

Olen täysin samaa mieltä. Ainakin minulle on jäänyt arvoitukseksi mitä ne "hyvät suhteet Venäjään" ovat kun suomalaiset edelleen suhtautuvat venäläisiin aika epäluuloisesti...

Asiassa olisi korjattavaa, se on poliitikkojen käsissä.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi Vastaus kommenttiin #13

Ilkka Huotari 7.1.2013 19:47. Ne "hyvät ja luottamukselliset suhteet" Venäjään ovat puhdasta poliittista liturgiaa. Ei tähän mennessä maailmassa kukaan ole luottanut sellaiseen imperialistiseen ja totalitaristiseen valtioon, joka kolonisoi ja tappoi kymmeniä miljoonia omia kansalaisiaan ja hyökkäsi lukuisiin maihin - tehtyään poliittisen, taloudellisen ja sotilaallisen sopimuksen natsivaltion kanssa.

NL:n teot ja puheet erosivat niin kovasti toisistaan, että luottamus katosi - ellei ole sitä ehdotonta ismiä apuna. Venäjän kohdalla tilanne on sama. Nyt Putin vaatii, että virkamiesten ja poliisin (entinen miliisi) on lopetettava korruptiorahojen ottaminen. Hän on itse kuitenkin kaikkein suurin korruption saaja.

Kansainvälisen tutkimuksen mukaan 62 % suomalaisista on russofobisia. Se on aika erikoinen fobia, kun se muodostuu pelosta ja vihasta. Kumpikin ovat täydellisen turhia, mutta Venäjän itsensä vahvasti ruokkimia. Ja "esivaltauskolliset" suomalaiset sitten luottavat tähän.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

pekka iiskonmaki 7.1.2013 17:58. Se "kaksikko" on kyllä yllättänyt aika lailla varmasti monetkin. En tiedä itsenäisen Suomen aikana vielä mitään hallitusta, joka olisi ulkomaille niin paljon lahjoittanut tarpeettomasti kuin tämä hallitus. Täydellisen käsittämätöntä toimintaa.

Arvelisin, että elleivät suomalaiset ole aivan lannistettuja lampaita, he eivät enää kovin kauan katsele tällaista. Tosin puolueen (kahden puolueen) kannatusta en ymmärrä muutoin kuin kunnon kilpailun puutteena.

Koivistolla oli tuhannen taalan paikka, mutta hän PELKÄSI. Koivisto sai viestejä sekä Neuvostoliiton valmiudesta että Jeltsinin hallinnon valmiudesta käydä alueneuvotteluja. Hän hylkäsi ne. Mitään tarjouksia Koivisto ei tietenkään saanut, koska ei tunnusteluvaiheessa kukaan lähetä tarjouksia. - Suomalaispoliitikot voivat lähettää rahaa tai "takuuksia" missä vaiheessa tahansa.

Kaupankäynti ei tule koskaan sujumaan Venäjän kanssa asiallisesti, ennen kuin Leninin ja Stalinin ajan rikokset tunnustutetaan ja korjataan. Mikään maailman valtio ei luota Venäjään, koska se ei sitten Porkkalan palautuksen ole tehnyt luottamusta herättäviä toimia.

On hyvä erottaa aito luottamus ja poliittinen liturgia toisistaan. Jälkimmäisen mukaan suhteet Venäjään ovat loistavat. Mutta kuka todella luottaa täydellisen korruptoituneen vertikaalin vallan käyttäjien puheisiin, kun teot puhuvat täysin toista?

Katainen ja Urpilainen eivät ole ikuisia, toivottavasti Suomea puolustava ja sen oikeuksia ajava taho korvaa kaksikon pian.

Kari Perälä

Toki olisi mukava, että Suomi olisi sellainen kuin 1920 - 1940. Ymmärrän täysin evakoiden halun saada oma maa, oma tila, oma talo takaisin.

Mutta näin se vain on, että raja on siinä, missä se on. Se on sovittu monissa sopimuksissa, tärkein lienee 1947 Pariisin rauhansopimus.

Jos halutaan saada jotain aikaiseksi, pitäisi olla rehellinen molemmin puolin. Talvisota oli onneton asia. Mutta oliko Suomen 1930-luvun politiikka asiallista naapuria kohtaan? Olen aika monia sen ajan lehtiä lukenut, aika ikävää luettavaa. Ryssästä-saa-puhua-vain-hammasta-purren oli yleinen iskulause. Neuvostoliitto ei pätkääkään luottanut meihin, suomalaisiin. Silti NL:n hyökkäys pienen Suomen kimppuun oli törkeä teko, mutta kannattaa myös itse miettiä omia tekemisiään.

Jokainen evakko on nänyt valtavaa kärsimystä ja tuskaa, tosi se on. Ei kai kukaan halua kieltää evakoilta rakkautta omaan kotiinsa ja kotipitäjäänsä. Ja oikeutetteua halua saada koti takaisin.

Mutta Suomen ja nykyisen Venäjän välillä on aivan ylittämätön kuilu. Jos ei pystytä edes jotain jonninjoutavaa lapsiasiaa hoitamaan, miten voisi käsitellä isoja kysymyksiä. Ei ole luottamusta.

Asia, mihin Suomi ei katso lainkaan osallistuneensa, on Leningradin piiritys 1941-1944, nuo 900 kauheaa päivää. Leningradin piirityksessä kuoli 1,6 miljoonaa ihmistä. Ja ei sille mitään voi, että tuota kaupunkia piirittivät yhdistetyt Saksan ja Suomen sotajoukot. Jos venäläisille selittää, että emme me piiritäneet Leningradia, he näyttävät karttaa ja näyttävät, missä olivat sotajoukkomme, 30 kilometrin päässä Leningradista.

Miksei tätä piiritystä ei voi rehellisesti tunnustaa, Suomen osallisuus siihen. On hyvin helppoa väittää, että me suomalaiset olimme puhtaita pulmusia, naapurin sotajoukot hirviölauma.

Jos joskus voitaisiinkin molemmin puolin käsitellä nämä sota-ajatkin tuskineen rehellisesti, voisi saadakin aikaan jotain konkreettista.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Kari Perälä 7.1.2013 20:14. Anteeksi suorapuheisuuteni, mutta olet aivan selvästi neuvostopropagandan ja suomettuneisuuden ajan propagandan uhri. Tuot jetsulleen esille ne perustelut, mitkä Neuvostoliiton KGB jo on tuonut ja jota molemmin puolin rajaa on ylläpidetty. Kirjoituksesi on hyvin asiallinen ja maltillinen, minkä vuoksi ensin pyysin anteeksi ja sitten kerroin käsitykseni.

Otan ihan muutaman esimerkin, miten asiaa voidaan katsoa täydellisesti toisesta näkövinkkelistä.

Kyse ei kovinkaan paljon ole evakoiden halusta saada omat maansa takaisin, vaikka totta kai restituutio on olennainen asia. Se on kansainvälisesti sovittu asia, mikä esim. YK:n Pinheiron periaatteissa tuodaan erittäin selvästi esille.

Muistetaan, että NL sitoutui YK:n periaatteisiin jo 01.01.1942 Arcadia-kokouksessa. Ja Pinheiron periaatteet perustuvat täysin vanhoihin kansainvälisiin lakeihin.

Miksi kunnioitat väkivaltasopimusta enemmän kuin ei-väkivaltasopimusta? On täysin totta, että Pariisin rauhansopimus on väkivaltasopimus-luonteestaan huolimatta voimassa olevaa kansainvälistä lakia. Se on yksiselitteistä.

Mutta sellainen ajatus, että Suomea kohtaan saa kyllä väkivaltaisesti hyökätä ja se pakottaa rauhaan, joka on vastoin sen omaa tahtoa. Mutta kummallista kyllä, useatkaan eivät näytä hyväksyvän sitä, että asia pohdittaisiin uudelleen täysin uudelta pohjalta: rauhanomaisesti, neuvotellen ja win-win –pohjalta.

Onko lose-win tai lose-lose parempia vaihtoehtoja kuin win-win? Niihin periaatteisiin kannattaa perehtyä, vaikka ei peliteoriaan haluaisikaan tutustua. Ihan vain win- ja lose-käsitteinä.

Kansainvälisessä oikeudessa on muutama periaate: Pacta sund servanda, Rebus sic stantibus ja Ex injuria jus non oritur. Eli sopimukset on pidettävä, Asioiden niin ollen (muutokseen vetoaminen) ja laittomista toimista ei voi luoda lakia.

Eli annammeko Neuvostoliitolle oikeuden rikkoa kansainvälisiä lakeja ja kahdenvälisiä sopimuksia, mutta emme anna itsellemme oikeutta neuvotella samasta asiasta?

Muutokseen vetoaminen on kansainvälisen lain mukainen toimenpide. Muutos sotien vuosikymmenestä 2010-luvulle on erittäin suuri. Koko Neuvostoliitto on kadonnut ja Eurooppa kokenut perusteellisen muutoksen. Kansainvälinen oikeus etenee pienin askelin, mutta sen suunta on oikea. Suomella on täysi mahdollisuus käyttää Rebus sic stantibus –periaatetta Pariisin rauhansopimuksen korjaamiseksi. Suomessa tämän periaatteen käyttämistä rajoittaa pelkästään poliittinen asenne.

Rebus sic stantibus –periaatteen käyttäminen ei Suomelle ole vierasta. Presidentti Koiviston aikana Suomi periaatteessa yksipuolisesti irtisanoutui Pariisin rauhansopimuksen eräistä aseklausuuleista. On todennäköistä, että kulissien takana käytiin informaation vaihtoa, mutta mistään neuvotteluista tai sopimuksista ei ole kerrottu tai niitä ratifioitu. Kysymysmerkiksi jää se, miksi Koivisto ei samalla käynnistänyt Karjalan palautusneuvotteluja, kun hän rohkeni tarttua rauhansopimuksen aseklausuuleihin.

Talvisota oli täysin yksinkertaisesti NL:n aggressio, sen jopa NL itsekin myönsi. Mutta niin oli jatkosotakin. Kun tutkit talvisotaa, jatkosodan välistä aikaa ja jatkosodan alkua, voit hyvin todeta, ettei Suomi tehnyt ainuttakaan sodan aloittavaa toimenpidettä, mutta NL teki useita sodankaltaisia toimia.

Suomi ei koskaan piirittänyt Pietaria. Suomella oli täysi mahdollisuus hyökätä Leningradiin, mutta se ei viisaasti kyllä sitä koskaan tehnyt. Suomi jopa jätti elämänreitin avoimeksi. Oli Stalinin syy, ettei hän antanut venäläisten paeta tätä elämänreittiä myöten. Pietari oli erittäin tärkeä asetuotantokaupunki.

Hauska vastakkainasettelu: Venäjä sai siten hyökätä Suomeen, mutta Suomi ei saanut toimettomana seisoa 30 km päässä Leningradista? Itse asiassa sellainen ajattelu onnistuu vain propagandan uhrilta, ei keneltäkään järkevältä ihmiseltä. Olisiko Suomen pitänyt vetäytyä vaikkapa Kouvolaan, ettei Leningrad olisi tuntenut itseään uhatuksi? Ja kuka se hyökkäsikään?

On järjetöntä tunnustaa sellaista, mitä ei ole tehty. Vain Mister Riidankylväjän ja hänen hengenheimolaistensa valheissa Suomi hyökkäsi Leningradiin. Helpointa on, kun osoitat sen joukko-osaston, joka hyökkäsi Leningradiin? Jos kriteeriksi otetaan metropolin ja rajan läheisyys, niin maailmasta löytyy kymmeniä ”uhattuja” kaupunkeja. Onko niillä kaikilla oikeus hyökätä naapurivaltiota vastaan?

Mikä on Suomen ja Venäjän välinen ylittämätön kuilu? Ei sellaista ole kuin joidenkin ihmisten mielissä, ei yhtään missään muualla. Missä kansainvälisessä laissa tai sopimuksessa sanotaan, että näin olisi?

ETYK antaa täyden mahdollisuuden rauhanomaisiin rajasiirtoihin. EU, EN ja EU 2012 ovat tehneet resoluutiot, jotka tuomitsevat totalitarististen kommunistivaltioiden rikokset. Suomea ei ole koskaan tuomittu.

Professori Reijo E Heinonen sanoo, ettei globaalieettisen eetoksen mukaan koskaan asiat korjaannu, ennen kuin väärintekijä katuu ja korjaa. Venäjä on tämän tosiasian edessä ja tulee aina olemaan, kunnes se katuu ja korjaa.

Onko se mahdotonta? Ei mikään ole NL:n luhistumisen jälkeen mahdotonta.

Toimituksen poiminnat