*

Henri Mikkonen Pienen miehen asialla

Saako perinnön syödä jälkipolvilta

Suurilla ikäluokilla on paljon omaisuutta,  joten on herännyt keskustelua siitä, tulisiko heidän käyttää eläessään siitä mahdollisimman paljon vaiko elää niukasti ja jättää runsas perintö lapsilleen. Markkinoille on tullut sijoitustuotteita kuten käänteinen asuntolaina, jossa myyjä myy asuntonsa, mutta jää siihen pankin vuokralaiseksi. Pankki ottaa perikunnalta asunnon haltuunsa asukkaan kuoltua. On ehdotettu myös eläkevakuutusta, jossa eläkevakuutusyhtiö ostaisi asiakkaan asunnon. Tällaiset sijoitustuotteet voivat hyvinkin jättää perikunnan nuolemaan näppejään, jos vainaja on pannut omaisuuden haisemaan viimeisinä elinvuosinaan.

 

Minä annan tähän oman mielipiteeni. Omat vanhempani suomalaisittain kohtuullisen, mutta eivät mitenkään poskettoman varakkaita: 100 neliön asunto-osake Helsingissä, puolitoista kesämökkiä, jonkin verran metsäomaisuutta, osakkeita ja käteistä, ei velkaa. Minusta heillä on lähtökohtaisesti oikeus käyttää varallisuuttaan niin kuin parhaaksi näkevät. En kuitenkaan katsoisi hyvällä, jos he tuhlaisivat sen kokonaan ja jättäisivät perinnöksi vain murusia. En katsoisi hyvällä, koska pitää muistaa, että eivät hekään ole kaikkea omaisuutta itse tehneet. He ovat aikanaan perineet omat vanhempansa, joilta saivat mukavan pesämunan, jota ovat sitten kartuttaneet.

 

Ottaen huomioon miten mukavissa olosuhteissa suuret ikäluokat ovat päässeet omaisuuttaan kartuttamaan ja miten hyvä eläke heille jää verrattuna nuorempiin ikäluokkiin, minusta on vain oikein, että he jättävät lapsilleen vähintäänkin sen mitä ovat itse saaneet (+sen omaisuuden tuotto). Olisi aika kohtuutonta, että tämä ikäluokka olisi ensimmäinen, joka jättää lapsilleen vähemmän kuin on itse saanut. Eihän niin tietysti tule käymäänkään kuin yksittäistapauksissa.

 

Minun kantani tähän perintökysymykseen on siis, että ihmisen moraalinen velvollisuus on jättää lapsilleen se, minkä on itse saanut perintönä, ja tämän omaisuuden historiallisen tuoton. Itse kartuttamansa omaisuuden kukin käyttäköön niin kuin parhaaksi näkee, eikä minulle tulisikaan mieleeni vaatia vanhemmiltani sen suhteen yhtään mitään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Henkinen perintö on tärkein, maallisella ei niin väliä.

Eli mielestäni ei ole mitään velvollisuutta jättää pennin hyrrää jälkipolville.

Käyttäjän jremes kuva
Juha Remes

Samaa mieltä Tarun kanssa. Oikeanlainen henkinen perintö on kallisarvoisin asia minkä vanhemmat voivat lapsilleen jättää. Jos taas siltä tuntuu, materiaalisen perinnön voi aivan vapaasti syödä jälkipolvilta. Ei siihen omaisuuden jättämiseen ole minkäänlaista moraalista velvollisuutta.

Käyttäjän henrimikkonen kuva
Henri Mikkonen

Olemme tästä eri mieltä. Esimerkiksi mökit ovat maalla, joka on ollut sukumme hallussa vähintään 150 vuotta. Onko oikein, että yksi sukupolvi syö sen? No ei minusta ole.

Kyllä sekin vaan kummasti helpottaa elämää, jos voi mitoittaa asuntolainansa maksun niin, että voi kuitata siitä loput tiedossa olevalla perinnöllä - sillä samalla, jonka omat vanhemmat ovat aikanaan saaneet.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Mitä 150 vuotta vanhaan mökkiin tulee, sellainen on enemmänkin sitä henkistä perintöä kuin rahassa mitattavaa omaisuutta.

Käyttäjän henrimikkonen kuva
Henri Mikkonen Vastaus kommenttiin #17

Mökki ei ole 150 vuotta vanha. Maa on ollut meillä 150 vuotta.

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Kysymykseesi on helppo vastata: omaisuus on vanhempiesi, ei sinun - siis täysin riippumatta siitä, miten he ovat omaisuutensa hankkineet. He saavat käyttää sitä kuten parhaaksi näkevät. Toisaalta jos he jättävät perinnökseen velkaa, sinulla ei ole myöskään velvollisuutta sitä maksaa.

Käyttäjän henrimikkonen kuva
Henri Mikkonen

Minä puhun siitä omaisuudesta, jonka vanhempani ovat saaneet, eivät hankkineet. Mielestäni heidän velvollisuutensa on huolehtia, että tämä suvussa periytynyt omaisuus säilyy jälkipolville. Tosin ei nyt mitään merkkejä ole ilmassa, että asian suhteen olisi mitään huolta. Itse aion aikanaan toimia samoin, että käytän elämiseen vain itse ansaitsemaani omaisuutta.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Suomessa on perintövero. Ruotsissa ei. Suomessa on pakkoruotsi. Ruotsissa ei.

Suurien ikäluokkiet perinnöt on jo laskettu tulevien vuosien budjetteihin perintöveroina. Ei ole siten mitään perintöä tulossa.

Venäläisten tutkijoiden mukaan Neuvostoliiton kaatumisen suurin syy oli, että ei voinut jättää omaisuuttaan perinnöksi. Jokainen sukupolvi aloitti alusta esim. 15 -vuotta asuntojonossa jne.

ulf fallenius

Sitä mitä saa noin vaan niin harvoin arvostaa.Löytyy sanonta että terve viiskymppinen ei perintöjä kaipaa.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#6
Mamma joutui sairaalaan vuodeksi, mutta toipui. Oli kevät ja hän tilasi taksin kesämökilleen. Kävi matkalla kaupassa ja oli hyvällä tuulella.

Mökillä olikin uudet isännät, jotka eivät mamman tuloa suopeasti katselleet. Kertoivat olevansa uudet omistajat ja tytär on heidän tietojensa mukaan Turkissa.

Sitten mamma lähti murheen murtamana kaupunkiasuntoonsa. Avain ei sopinut lukkoon ja tuttu huoltomies kertoi asunnossa olevan uudet omistajat ja tyttärenne on jossain ulkomailla.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Perintöä ei voi "syödä jälkipolvilta", koska ei ole perintöä ennen kuin on vainaja. Vastenmielistä ajatella, että joku elelee perintö tähtäimessään. Aina eivät lapset ole hautaamassa vanhempiaan, koska täältä ei ollenkaan välttämättä lähdetä ikäjärjestyksessä.

Perintökysymys voi tietysti häiritä myös häntä, jolla omaisuus on. Esimerkiksi sukutila voi muodostaa ihmiselle aikamoisen taakan, jos asiaa ajattelee vain "minun on kyettävä jättämään tämä lapsilleni" -pohjalta.

En vastusta verosuunnittelua edes perintöveron kyseessä ollessa, mutta asiaa on syytä käsitellä erittäin hienovaraisesti. On tapauksia, joissa vaikkapa 60-vuotiaaksi eläneen ihmisen kuolinilmoituksessa on allekirjoittajana äiti.

Käyttäjän henrimikkonen kuva
Henri Mikkonen

Minusta tämäkin kommentti menee kirjoitukseni ohi. Se lienee sanomattakin selvää, että lähtöjärjestys ei ole ihmisten itse päätettävissä, mutta todennäköisesti vanhemmat kuolevat ennen lapsiaan.

Sanoin, että sen minkä on saanut, on mielestäni velvollinen siirtämään eteenpäin. Sukutila on tästä erinomainen esimerkki. Jos itse on saanut tilan ja sen antimet ilmaiseksi, mikä oikeus itsellä on syödä tilan pääomat? Moni keskustelija on puhunut legalistisesti, tottakai ihminen saa määrätä omaisuudestaan, mutta minä puhunkin siitä mikä on moraalista.

Esimerkiksi jos minä saan maksettua asuntolainani perintörahoilla niin aivan varmasti sama asunto/rahamäärä tulee siirtymään minun jälkipolvieni elämää helpottamaan. Olisi itsekästä tuhota se omaisuus.

Petri Haapa

Isäni jätti minulle perinnöksi Armanin nahkavyön, fleece-puseron ja nahkakäsineet, eivät ole kovin arvokkaita. Sen sijaan sitä henkistä perintöä, minkä hän minulle jätti, ei voi rahassa mitata.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#12
Noin pienen perinnön vaarana on, että henkinen perintö on SKP:n puolueohjelma.

Käyttäjän Json kuva
Jani Jansson

Jussi Linjama jo sanoikin "omaisuus on vanhempiesi, ei sinun". Tämä on periaatteellinen kantani asiaan yleisesti. Tarkentaen vielä, että minun mielestäni olisi mielekästä suhtautua kuolemaan ja sen mukana tulevaan perintöön ikäänkuin se olisi yllätys - vaikka se, kuolema siis, on ainoa asia joka varmasti tulee. En uppoa tähän paradoksiin sen syvemmälle, tämä ajatus kannattaa kuitenkin pitää mielessä, kun tekee suunnitelmia vanhempiensa kuoleman jälkeiselle ajalle ja tuhlailee heidän omaisuuttaan etukäteen.

Itseasiassa yksi sananlaskusuosikeistani kuuluu: "Mikään ei ole pakko, paitsi köyhän kuolema." Tämän voi ajatella viittaavan vaikkapa urbaanilegendaan Walt Disneyn syväjäästä, mutta siinä paistaa myös se näkökulma, että perintönsä avulla (oli se sitten henkistä tai aineellista), ihminen jatkaa "elämäänsä". (lainausmerkeissä siksi, että biologisesti ei jatka, sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti kyllä)

Kaikille niille, jotka jakavat Linjaman näkemyksen, esittäisin kuitenkin jatkokysymyksen:
--
Saako Henri Mikkonen suostutella vanhempiaan jättämään itselleen perinnön?
--

Nimittäin. Esimerkiksi se, että suvulla on ollut maa- tai kiinteistöomistuksia useamman sukupolven ajan, on ihan hyvä perustelu suostutella. Itse ainakin ajattelisin, että jos saisin valita vaikkapa Louis Vuittonin laukun tai sukuperinnön jatkamisen välillä, valitsisin sen perinnön.

Käyttäjän henrimikkonen kuva
Henri Mikkonen

Kommentoisin tähän "perintöön tulisi suhtautua kuin se olisi yllätys", että näinhän useimmat tekevät. Aiemmin eräs kommentoija jo kirjoittikin, että järkevimmät harrastavat verosuunnittelua. Kaikkein kalleimmaksi käy, kun väistämättömään ei varauduta. Ihmettelen, miksi Suomessa on niin iso tabu puhua vaikkapa perinnöistä. Sen vuoksi moni jättää testamentinkin tekemättä tilanteissa, joissa sillä voitaisiin myöhemmin välttää lihava riita.

Käyttäjän Json kuva
Jani Jansson

"Kaikkein kalleimmaksi käy" se, että käyttää etukäteen perinnön, jonka kuvittelee saavansa. Siis käytännössä ottaa velkaa ja laskee sen varaan, että sitten kun nuo porukat delaa, ni mä hoidan sen.

Käyttäjän riittavirtanen kuva
Riitta Virtanen

Periminen voi olla kallistakin, varsinkin jos ei mene suoraan alenevassa polvessa. Voi tulla sairauksia, joita pitäisi pystyä vielä hoitamaan. Kolmekymppisiä pätkätyöläisiä pitää avustaa, vaikka tekisi mieli matkustaa. Nykyisillä kolmekymppisillä oli roinaa moneen lähtöön, suurilla ikäluokilla puusukset.

Mikä tahansa perintö käy pieneksi, jos ei hoida itselleen hyvää koulutusta. Siihen nykyisillä kolmekymppisillä on mahdollisuudet toisin kuin suurilla ikäluokilla, jolloin oppikouluun meno saattoi kaatua pitkään varallisuuden puutteeseen tai pitkään koulumatkaan.

Käyttäjän henrimikkonen kuva
Henri Mikkonen

Vaikka itsekin vähän hämmensin tätä pataa, niin sukupolvien välinen vertailu on lopulta aika hedelmätöntä. Niin erilaiset olivat olosuhteet ennen ja nyt. Väitteitä voi esittää puolesta ja vastaan loputtomasti. Esimerkiksi voisi sanoa, että vaikka nykyään saa koulutuksen helposti, samanlaisen hankkii 70 % ikäluokasta eikä koulutus siksi takaa mitään toisin kuin ennen.

Käyttäjän riittavirtanen kuva
Riitta Virtanen

Mikään ei kuitenkaan velvoita vanhempia "säästämään" perintöään lapsille. Yksi polvi saattaa pistää edellisen polven saavutukset menemään, ja kolmas polvi jää nuolemaan näppejään.

Käyttäjän henrimikkonen kuva
Henri Mikkonen Vastaus kommenttiin #23

Niin, olen koko ajan puhunut siitä että mielestäni jokaisen sukupolven velvollisuus on säilyttää edelliseltä polvelta perimänsä varallisuus.

Olen kyllä hyvin tietoinen siitä, että näin ei käytännössä toimita. Tarkoitan sitä, mikä mielestäni olisi moraalista toimintaa. Lain mukaan kukin saa käyttää sen omaisuuden, johon on laillinen saanto.

Käyttäjän MikkoValtteriKalli kuva
Mikko Kalli

On hiukan epäreilua syyttää kolmikymppisiä pätkätyöläisiä työmarkkinoiden nykytilasta, toisaalta se on tuttu juttu. Ehkä kannattaisi tarkastella niitä tekoja, jotka pari vuosikymmentä aikaisemmin johtivat tähän.

Kurjuus riippuu kertojasta. Vanhemmilta sukupolvilta olen kuullut, että oppikoulu ei ollut aina maksullinen. Monet eivät päässeet sisällä mm. matematiikan taitojen puuttumisen, ei rahan puutteen takia. Aika multaa muistot.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Eipä siihen juuri voi vaikuttaa. Vexi Salmi kärjisti Irwinin hitissä näin:

"Kaikkihan me täällä ollaan pieni hetki vaan
On aivan turhaa mammonaa näin koota päälle maan
Joku toinen kuitenkin sen ryyppää aikanaan
Juodaan kaikki nyt ja juokoon toiset omiaan"

Niin, millaiset perinnön jättäjät sitten sattuukaan saamaan ja saako ollenkaan.

Käyttäjän henrimikkonen kuva
Henri Mikkonen

Kieltämättä tämä Vexi Salmen värssy osuu tähän oikein hyvin!

Toimituksen poiminnat